Marginaalisuus on erityinen käsite sosiologiassa ja sosiaalipsykologiassa, mikä merkitsee jonkinlaista väliaikaista tai toisin sanoen yksilön kulttuurisen suuntautumisen ja aseman "rajaa" suhteessa yhteiskunnan kaikkiin ryhmiin. Tietenkin tämä asema ja persoonallisuuden suuntaus aiheuttavat käyttäytymismallien marginaalisia muotoja. Marginalisaatio on ominaista ensinnäkin yksilön kyvyttömyydestä tai tietoisesta haluttomuudesta sopeutua uusiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, mikä johtaa tiettyjen kulttuuristen ja moraalisten arvojen ja normien kieltämiseen.
Älä sekoita
Usein "marginaalisen persoonallisuuden", "sosiaalisten marginaalien" määritelmiä käytetään synonyymeinä termillä "hylkätty elementti", joka ei tietenkään ole täysin oikea, vaikka se voi jossain määrin kuvastaa todellista tilannetta tietyissä tapauksissa. Tarkemmin sanottuna oletetaan, että marginaalisilla ihmisillä on erityinen mentaliteettimuoto. Yhteiskunnan eri yhteiskuntaryhmien edustajina marginaaliset ihmiset hylkäävät (ja eivät useinkaan hyväksy) tiettyjä yhteiskunnan (laajassa merkityksessä) sijaitsevia yhteiskunnallisia arvoja ja perinteitä, joissa he sijaitsevat. Marginaaliset yksilöt väittävät ja noudattavat omaa normaali- ja arvojärjestelmäänsä, jotka hyväksytään suljetuissa tai puolisulkeissa ryhmissä. Eri marginaaliryhmät muodostuvat sosiaalisten, ideologisten, etnisten, kulttuuristen, esteettisten ja muiden periaatteiden, sosiaalisten käyttäytymistapojen ja suuntausten mukaan.
Marginaalit yhteiskunnassa
Tietenkin marginaaliset ihmiset ovat koko yhteiskunnalle ongelma, koska niiden sosiaalisesti vaikuttavat ilmentymät aiheuttavat usein konfliktitilanteita. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassa muodostuneiden ryhmien edustajilla on perinteisesti muita kulttuuri- ja arvoasenteita.
Siksi marginaaliset henkilöt eivät pääsääntöisesti (tai eivät halua) täysin tunnistaa itsensä eri ryhmien kanssa ja tunnistaa niiden jäseniksi.
Marginaalien vaikutus yhteiskuntaan
Yhteiskunnallisen yhteiskunnallisen rakenteen (ei aina saman nopeuden) muutosten seurauksena talous, politiikka ja kulttuuri muodostavat uusia toimintayhteisöjä, jotka johtavat perinteisten ryhmien syrjäytymiseen (tai heikentämiseen) ja sosiokulttuurisiin ja ideologisiin yhdistyksiin, jotka horjuttavat ihmisten sosiaalista asemaa ja yhteiskunnassa kokonaisuutena. Tällaista yhteiskunnan tilaa voidaan pitää ristiriitojen pahenemisaikaa ja ryhmäpoikkeavuuden lisääntymisenä.