Perhekoulutuksen autoritaarinen tyyli ei pääsääntöisesti ole kovin lämmin. Sillä on tunnusomaista "vanhemmuuden ja lapsen" viestinnän tyypillinen valta. Kaikki poikkeuksetta tekevät aikuiset (vanhemmat), jotka uskovat lapsensa aina ja aina tottelevan.
Autoritäärisen tyylin ominaisuudet
- Autoritäärisen koulutuksen avulla vanhemmat eivät käytännössä näytä lapsilleen rakkautta heitä kohtaan. Siksi sivulta tuntuu usein, että ne ovat hieman poissa jälkeläisestään.
- Vanhemmat antavat jatkuvasti tilauksia ja ilmoittavat, mitä ja miten, vaikka mikään kompromissi ei ole.
- Perheessä, jossa vallitsee autoritaarinen kasvatustyyli, arvot, kuten kuuliaisuus, perinteet ja kunnioittaminen ovat erityisen arvokkaita.
- Sääntöjä ei koskaan keskustella. Yleensä uskotaan, että aikuiset ovat kaikissa tapauksissa oikeita, joten usein tottelemattomuutta rangaistaan fyysisesti.
- Vanhemmat rajoittavat aina itsenäisyyttään, ei kuitenkaan tarvetta ottaa hänen mielipiteensä huomioon. Samaan aikaan kaikkiin liittyy jatkuva tiukka valvonta.
- Lapset, koska he jatkuvasti noudattavat tilauksia, tulevat myöhemmin ilman aloitteita. Samanaikaisesti autoritaariset vanhemmat odottavat heiltä perusteetonta riippumattomuutta lapsen kasvatuksen tuloksena. Lapset puolestaan ovat melko passiivisia, koska kaikki heidän toimintansa vähennetään vastaamaan vanhempien tarpeita.
Autenttisen oppimistyylin haitat
Perheenkoulutuksen autoritaarisella tyylillä on monia haittoja lapsille. Joten, jo nuoruudessa, se johtuu siitä, että konfliktit jatkuvasti syntyvät. Nuo entistä aktiivisemmat nuoret alkavat vain kapinoida ja eivät halua tehdä vanhempien tehtäviä. Tämän seurauksena lapset tulevat aggressiivisemmiksi ja usein hylkäävät kokonaan vanhemman pesän.
Tilastot vahvistavat, että tällaisten perheiden pojat ovat alttiimpia väkivallalle. Ne ovat yleensä itsestään turvattomia, jatkuvasti tukahdutettuja ja itsetunto on melko alhainen. Tämän seurauksena kaikki viha ja viha pettävät toiset.
Tällaiset suhteet kokonaan sulkevat pois henkisen läheisyyden olemassaolon vanhempien ja lasten välillä. Tällaisissa perheissä ei ole keskinäistä sitoutumista, mikä johtaa lopulta kehitystyöhön kaikkien muiden suhteen.
Koulutusprosessissa on siis erittäin tärkeää antaa lapselle vapaus toimia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi jätettävä vain itselleen.