Tietoisuus ja itsetietoisuus

Jokaisella ihmisellä on oma sisämaailmallinen malli ympäröivästä maailmasta ja psykologiassa sitä kutsutaan tietoisuudeksi, ja intressi omassa itsestään, joka on jo pitkään ollut psykologien huomion kohteena, kutsutaan itsetietoiseksi.

Tietoisuuden määrittely ja itsetietoisuus psykologiassa

Oletko koskaan huomannut, että kun luet kirjan, menemällä päinvastoin sen juoniin, et huomaa, miten tunnet sanat, kääntää sivuja? Tällä hetkellä psyyke heijastaa sitä, mitä teoksessa kuvataan. Psykologisesta näkökulmasta olette kirja-maailmassa, sen todellisuudesta. Mutta kuvittele, että tällä hetkellä puhelin soi. Tuolloin tietoisuus kääntyy: se on luettavissa oleva kirja, sisäinen "minä". Tämän seurauksena sinä huomaat, että talo, kirja, tuoli, johon istut - kaikki tämä on objektiivisesti ja mikä aiheutti juoni (tunteet, tunteet, vaikutelmat) oli subjektiivista. Tästä eteenpäin tietoisuus on todellisuuden hyväksyminen, riippumatta olemassa olevasta olemuksesta.

On syytä huomata, että tietoisuus toimii niin kauan kuin henkilö oppii jotain, tietää jotain. Tämä jatkuu, kunnes hankittuja taitoja ei tuoda automatismiin. Muutoin se häiritsee sinua. Esimerkiksi ammattitaitoinen pianisti, jossa heijastuu siihen, missä muistiinpanot on sijoitettu, välttämättä vääristää.

Jos puhumme itsetuntemuksesta, niin psykologiassa se on summa erilaisia ​​psyykkisiä prosesseja, joiden ansiosta ihminen pystyy ymmärtämään itsensä todellisuuden alaksi. Jokainen ihmisen edustaja itsestään korvaa sen, mitä yleisesti kutsutaan "I" -kuvaksi. Mielenkiintoisin asia on, että jokaisella meillä on ääretön määrä tällaisia ​​kuvia ("Kuinka minä katson itseäni", "Kuinka ihmiset näkevät minut", "Mitä minä todella olen" jne.).

Itsetietoisuuden ja tietoisuuden suhde

Tietoisuus ja itsetuntemus henkilöstä törmäävät ensinnäkin milloin henkilö alkaa opiskella, analysoida tiettyjä tietoisuutensa ilmiöitä. Psykologiassa tämä on heijastus. Tätä turvaamalla yksilö sitoutuu itsensä tuntemiseen, paljastaen oman käyttäytymisensä, tunteensa, tunteitaan ja kykyjään pinnalliseen tai huolelliseen analyysiin.

Jos puhumme heijastumisen muodostumisesta, se alkaa jo kouluaikana, joka on aktiivisesti ilmestynyt murrosikäisille. Joten kun ihminen kysyy "Kuka minä olen?", Hän aktivoi sisäisen itsensä, itsetietoisuuden ja todellisuuden analyysissä hänen paikkansa siinä ilmaisee yksilön tietoisuutta.