Reaktiivinen masennus

Reaktiivinen masennus on yksi reaktiivisen psykoosin kliinisistä ilmenemismuodoista. Se kehittyy akuutin stressin perusteella, joka liittyy voimakkaisiin tunne-iskuihin, jotka ovat negatiivisia, esimerkiksi vetäytyminen rakkaiden elämästä, kriisitilanteet rahoitus- ja ammattialoilla, luonnonkatastrofit jne.

Reaktiivisen masennuksen pääominaisuus on se, että henkilö on täysin kiinnittynyt siihen, mitä tapahtui, hän uudelleen ja uudelleen vierittää näiden tapahtumien päällä, eivätkä pysty keskittymään toiseen. Kaikki, mitä on tapahtunut, tulee hänelle pakkomielle. Potilas kokee jatkuvaa masennusta, sulkeutuu usein itseensä, itkee, kieltäytyy syömästä ja ei nuku hyvin. Unessa hän näkee kaikki samat olosuhteet, jotka aiheuttavat hänelle stressiä ja hän kehittää painajaisten pelkoa, minkä vuoksi hän yrittää luopua kokonaan unesta, mikä puolestaan ​​voi johtaa vakavaan toimintahäiriöön hermoston toiminnassa ja hallusinaatioiden ilmetessä.

Reaktiivisen masennuksen oireet

Usein reaktiivinen masennus, jonka oireet saattavat näkyä jonkin aikaa tragedian jälkeen, johtaa siihen, että ihminen rakentaa kaiken, mitä tapahtui tietyssä kulttissa, muuntaen sen muistoja edelleen olemassaolon merkiksi ja korreloivat näiden tapahtumien kanssa kaikki myöhemmät käyttäytymisensä, vaatteiden valinnan ja päättymisen päivittäinen rutiini.

Voi myös tapahtua, että aluksi köyhä ihminen elää, kuten autopilotissa, silloin varsinkin Akuutit tapaukset, hänen mielessään, voi olla korvaaminen todellisuudesta. Hän voi esimerkiksi väittää, että hänen kuolleen rakkaansa ei kuollut lainkaan, mutta jäi lyhyeksi ajaksi ja reagoi voimakkaasti, jos häntä yritetään vakuuttaa. Kehittää niin sanotun psykologisen masennuksen, jonka juuret ovat joskus piiloutuneet henkilön geneettiseen altistumiseen skitsofreniaan . Itse asiassa sekä reaktiivinen että henkinen masennus ovat saman puun kahta haaraa ja niillä on periaatteessa samat ennaltaehkäisevät tekijät.

Kun kyseessä on reaktiivisen masennuksen diagnosointi, potilasta tulee hoitaa yksinomaan lääketieteellisesti antipsykoottisten aineiden käyttöä ja hoitavan lääkärin tarkkaa valvontaa.